"Presidentti Mauno Koivisto kuoli perjantaina 12.
toukokuuta 2017 kello 21.15 Meilahden sairaalassa. Presidentti Mauno Henrik
Koivisto oli kuollessaan 93-vuotias. Alzheimerin tautia sairastanut Koivisto
vietti viimeiset kuukautensa hoitokodissa."
Helsingin Sanomat pyysi otsikossaan kertomaan muistoja
presidentti Mauno Koivistosta.
Kun Mauno Koiviston 1. adjutantti Juhani Kaskeala soitti ja
kertoi presidentin haluavan päästä koepurjehdukselle Hobie Cat -katamaraanilla,
vastasin haista paska ja suljin puhelimen. Luulin kavereiden pilailevan
kanssani.
Kun Juhani Kaskeala soitti minulle toisen kerran, hän esittäytyi komentajakapteeniksi ja presidentin ensimmä'iseksi adjutantiksi ja kertoi soittavansa presidentin linnasta, minun oli pakko uskoa.
Sovimme samalle iltapäivälle purjehduksen Lauttasaaren edustalle.
Sovimme samalle iltapäivälle purjehduksen Lauttasaaren edustalle.
Kun Manu saapui adjutantteineen ja turvamiehineen Telvan
rantaan, tervehdin häntä sotilaallisesti: Hyvää päivää herra presidentti!
Tähän presidentti Koivisto totesi, Älä nyt viitsi. Olin juuri saanut palvelukseni Merisotakoulussa päätökseen.
Tähän presidentti Koivisto totesi, Älä nyt viitsi. Olin juuri saanut palvelukseni Merisotakoulussa päätökseen.
Seuraavaksi olinkin presidentin kurkulla Fiskarsin sakset
kädessäni leikatessani kuivapuvun kaulamansettia presidentille sopivaksi. Kokeilimme
kahta venetyyppiä 16' ja 18 jalkaista. Kun kolme turvamiestä ja veneen kuljettaja eivät Busterilla
pysyneet perässämme, kysyin Manulta, mitä tehdään.Tähän Manu tokaisi, anna
palaa vaan ja sitten mentiin.
Manu osti minulta siltä istumalta Hobie Cat 18',
johon myöhemmin tilattiin ja asennettiin Kultarannassa Magnum siivekkeet. Seuraavalla viikolla koulutimme Tornado-luokan
olympiapurjehtija Juha
Valtanen kanssa presidentin adjutantit ja turvamiehet purjehtimaan
katamaraanilla.
Suomenlinnan Merivartiostoasemalle rakennettiin veneluiska,
jotta presidentti pääsi duunin jälkeen kätevästi purjehtimaan. Kesäksi vene
vietiin Kultarantaan. Operaatio sisälsi tämän jälkeen useita ikimuistoisia
vaiheita, jotka menivätkin sitten "valtionsalaisuuksien" piikkiin.
Ps. Muistona olen säilyttänyt Manun henkilökohtaisesti
allekirjoittamaa joulukorttia siitä saakka. Arvokas muisto.